Opas stippling-tekniikkaan

Stippling on tekniikka, jossa kuvio rakentuu tuhansista pienistä pisteistä. Se on kärsivällisyyttä vaativa mutta tehokas tapa luoda varjoja, valoa ja syvyyttä piirrokseen. Tässä artikkelissa tutustutaan taiteilija Julia Kocevaan, jonka yksityiskohtaiset ja vangitsevat teokset osoittavat, kuinka eläväksi tämä tekniikka voi tulla. Hän jakaa parhaat vinkkinsä, kertoo työskentelystään vaihe vaiheelta ja suosittelee materiaaleja, jotka toimivat parhaiten. Täydellinen johdanto sinulle, joka olet kiinnostunut stipplingistä tai haluat inspiroitua taiteilijalta, joka todella hallitsee pisteen mahdollisuudet.

Julia, mitä materiaaleja käytät?

Teoksissani käytän Rotring Rapidograph 0.1 mm -kynää, joka on patruunallinen mustekynä (fineliner). Vaihdettavat patruunat tekevät siitä helppokäyttöisen. Kynässä on kestävä runko ja kromattu kärki. Oman työskentelyni tueksi käytän 0.1 mm kärkeä, mutta valittavana on useita eri paksuuksia tarpeen mukaan. Valitsemalla ohuimman kärjen, jonka Rotring Rapidograph tarjoaa, lisään myös teosten realismia.

Stippling-tekniikkaan sopivia paperivaihtoehtoja on käytännössä rajattomasti. Itse piirrän Archesin paperille, joka on erittäin paksu, rakenteikas puuvillapaperi. Arches tarjoaa papereita eri paksuuksilla ja pintarakenteilla. Teoksissani tavoittelen realismia, mutta myös eräänlaista pehmeyttä, koen, että pisteet sulautuvat kauniisti piirustuspintaan. Pisteet eivät erotu yksittäisinä elementteinä, ellei katso aivan läheltä. Jos taas haluaa tehdä tarkkoja ja teräviä piirustuksia, voi sileämpi paperi olla hyvä vaihtoehto.

Miksi valitsit juuri tämän tekniikan?

Käytän stippling-tekniikkaa saavuttaakseni mahdollisimman korkean realismin ja valon ja varjon tasapainon. Mielestäni stippling on kiehtova tekniikka, sillä sen sijaan että piirtäisi esimerkiksi ympyrän yhdellä vedolla, se rakennetaan piste pisteeltä, jolloin syntyy vaikutelma ympyrästä. Tekniikka antaa katsojalle mahdollisuuden täydentää kuvaa ja muodostaa kokonaisuuden. Mitä kauempaa teosta katsoo, sitä realistisemmalta se näyttää. Joskus yksittäisiä pisteitä ei edes huomaa, ellei mene aivan lähelle.

Miten etenet, vaihe vaiheelta?

Kun alkaa tehdä teosta tällä tekniikalla, on olemassa useita eri tapoja edetä. Kun sinulla on luonnos tai selkeä käsitys siitä, mitä haluat luoda, voit alkaa työstää kuvaa osa kerrallaan. Tämä on ehkä helpoin tapa aloittaa, erityisesti jos käytät niin sanottua ruudukkomenetelmää. Ruudukkomenetelmä tarkoittaa, että piirrät ruutujen avulla saadaksesi oikeat mittasuhteet.

Kun teen omia teoksiani, aloitan yleensä tunnistamalla piirroksen vaaleimman osan, niin kutsutun negatiivisen alueen, vaalean kohdan suuremman alueen sisällä. Stippling-tekniikassa suurin osa efekteistä syntyy sen mukaan, kuinka paljon jätät negatiivista tilaa näkyviin. Mitä enemmän pisteitä käytät ja mitä tiheämmin ne asetetaan, sitä vähemmän kontrastia syntyy. Jos käytät vähemmän pisteitä eli jätät enemmän negatiivista tilaa, pinta näyttää vaaleammalta ja korostuu enemmän.

Asetan pisteeni riveihin ja kerroksittain. Yleensä sijoitan pisteet kahteen sarakkeeseen, kunnes koko alue on peitetty yhdellä kerroksella pisteitä. Vaaleimpiin kohtiin lisään yleensä 2–3 kerrosta. Sen jälkeen lisään pisteitä luodakseni tummempia alueita. Mitä enemmän kerroksia, sitä tummemmaksi kuva muuttuu. Prosessi on hidas ja systemaattinen, mutta koen sen antavan minulle enemmän hallintaa työn etenemiseen sekä hyvin tasaisen ja pehmeän pinnan.

Mikä on paras vinkkisi onnistumiseen?

Kun haluaa luoda tekstuuria stippling-tekniikalla, on tärkeää hahmottaa, mihin kohtaan valon ajatellaan osuvan kuvattavassa kohteessa. Tekstuuri syntyy lisäämällä pisteitä niihin kohtiin, joissa halutaan varjostusta, ja näin syntyy illuusio varjosta. Piirros, jossa on paljon pisteitä ja vähän negatiivista tilaa, koetaan usein tekstuuriltaan rikkaampana. Jos haluaa piirtää maisemaa tai luoda perspektiiviä, kannattaa huomioida, että se, mikä halutaan näyttää lähempänä katsojaa, kannattaa piirtää tarkemmin kuin taustalla oleva osa.

Julia Koceva