Finland (EUR)
Oletko koskaan miettinyt, miten se upea kuvitus oikein syntyi? Mistä idea sai alkunsa? Alkoiko se muistiinpanosta tai sellaisesta "röhölunnoksesta", jonka raapustaa serviettiin äkillisen inspiraation vallassa. Kuvittaja Anna Pers Bräcke kertoo taiteellisesta työstään ja esittelee luonnokset, jotka toimivat lähtökohtana hänen upeille kuvituksilleen "Jätten som blev liten".
Anna, mistä löydät inspiraatiosi?
Joskus tuntuu siltä, että aivoni eivät koskaan pidä taukoa, ja usein minun täytyy kirjoittaa lauseita ylös puhelimeeni tai tehdä nopea luonnos luonnosvihkooni – tai vaikka kirjekuoreen tai mihin tahansa paperiin, joka on käden ulottuvilla. Minua inspiroivat musiikki, muut kuvittajat, kirjat, elokuvat, luonto ja ihmiset.
Jos minulla on luova tyhjiö, saatan tarvita kävelylenkin tai etsin kuvia, jotka koskettavat minua ja voivat herättää ajatuksia ja ideoita. Myös museossa tai kirjastossa käyminen ja kirjojen selaaminen voi auttaa. Minulle kyse on usein mielen avaamisesta ja oivalluksesta, että kaikki on mahdollista. Kuvassa voi tapahtua mitä tahansa – minä kuvittajana päätän, mikä on mahdollista. Minulle kuvitus on viestintää.
Mitä materiaaleja käytät?
Kun kuvitan, käytän Faber Castellin Polychromos-kyniä. Minusta niissä on sopivan pehmeä kärki ja hyvä värintoisto. Viivapiirustuksissa käytän melkein yksinomaan Micron 0,05 ja 0,2 -tusseja. Luonnostellessa käytän Pentel Graphgear 1000 0.3 -lyijytäytekynää, jossa on 2H-sisälyijy. Muuten suosin Staedtler Mars Lumograph -lyijykyniä kovuuksissa 4H, 2H, HB, 2B ja 6B.
Suosikkipyyhekumini on Staedtlerin muovailtava pyyhekumi. Pidän myös Tombow’n MONO Zero -pyyhekynästä, sillä sillä on helppo pyyhkiä pieniä yksityiskohtia. Väritettävien kynien pigmentin poistamiseen käytän Battery Eraser -pyyhekumia, joka pyyhkii tehokkaasti rikkomatta paperia.
Väritöissä käytän Winsor & Newtonin guassia ja akvarelleja. Tykkään sekä piirtää että maalata Saunders-Waterfordin kuumapuristetulle 300 g akvarellipaperille. Sen pinta on sileä olematta liukas. Se on oikeastaan akvarellipaperi, mutta mielestäni se sopii erinomaisesti myös värikynille. Luonnosvihkoina käytän vuorotellen Leuchtturm1917 180 g ja Moleskine Sketchbook 165 g -vihkoja.
Voisitko kuvailla luonnosteluprosessiasi?
Luonnosteluprosessini voi näyttää hieman erilaiselta, mutta useimmiten teen hyvin nopeita luonnoksia, jotka vievät vain muutaman sekunnin. Teen ne pieninä thumbnail-luonnoksina, ja usein voi olla vaikea muiden nähdä, mitä olen piirtänyt. Minulle ne toimivat muistiinpanoina. Kirjoitan yleensä myös muutamia avainsanoja siitä, mitä olen ajatellut. Joskus teen luonnoksia, jotka vievät hieman enemmän aikaa ja joissa käytän väriä. Ne ovat silti yksinkertaisia, mutta antavat selvemmän kuvan ajatuksistani.
Otan niistä sitten kuvan ja siirrän joko iPadilleni tai Photoshopiin, jossa jatkan piirtämistä. Kun kuva on Photoshopissa, aloitan tekemällä ääriviivat luonnoksesta. Sen jälkeen käytän yleensä vain yhtä ja samaa digitaalista sivellintä piirtääkseni kaiken. Haluan päästä niin lähelle perinteistä piirtämistä kuin mahdollista, vaikka työskentelen digitaalisesti. Väritän samalla tavalla kuin tekisin paperille.
Aloin työskennellä tällä tavalla opinnäytetyöni aikana, jolloin tein noin 36-sivuisen kuvituskirjan ilman tekstiä. Se vei valtavasti aikaa, ja digitaalinen työskentely säästi aikaa. Silti se ei ole koskaan ihan sama asia kuin erilaisten materiaalien yhdistäminen, joissa virheet tapahtuvat ja voivat olla osa kuvituksen sykettä.
Mikä on auttanut sinua kehittymään?
Uskon, että tärkeintä kehityksessäni on ollut piirtämisen jatkuva ylläpitäminen. Inspiroidun muista ja analysoin heidän kuviaan, ymmärtääkseni miten kuva voi rakentua, esimerkiksi sommittelu ja värivalinnat. Olin aiemmin varautunut värien käyttöön. Mutta huomasin, että monet minua puhuttelevat kuvat olivat täynnä väriä.
Vaihto-opintoni Rhode Island School of Designissa opettivat minulle paljon väreistä, sommittelusta, kuvan rakenteesta ja sen viestinnällisestä voimasta. Siellä aloin myös antaa värille enemmän tilaa, ja nykyään rakastan käyttää värejä kuvituksissani.
Minulle on ollut tärkeää myös keskustella kuvituksesta muiden kanssa. Se on auttanut minua ymmärtämään, miksi pidän joistakin kuvituksista enemmän kuin toisista, mikä puolestaan auttaa omaa työskentelyäni. Nyt kuulostaa melkein siltä, että vain analysoisin kuvia, mutta niin ei ole. Se on taustalla, ja joskus minun täytyy ottaa askel taaksepäin ymmärtääkseni, miksi jokin ei toimi kuvassa tai kun minun täytyy päättää, miten jatkan kuvituksen kanssa. Piirtämisessä ja maalaamisessa löydän rauhan, ilon ja inspiraation. Ei ole mitään muuta, mitä haluaisin tehdä enemmän kuin luoda kuvituksia, jotka kertovat, koskettavat ja vaikuttavat.
Anna Pers Bräcke
Värikynät →
Piirustuslehtiöt →
Luonnoskirjat →
