Digitaalinen kuvitus Rickardin kanssa

Inspiroidu tekniikoista ja ajatuksista, joiden avulla voit viedä omat luomuksesi uudelle tasolle. Freelancer Rickard Grönkvist luo Malmön työhuoneellaan mielikuvituksellisia ja humoristisia digitaalisia kuvituksia, joissa näkyy hänen rakkautensa aniliininpunaiseen ja ripaus purukumipinkin sävyistä magiaa. Kiinnostus kuvitukseen heräsi jo varhain Kay Pollakin lastenkirjan "Staden som blev känd över hela världen" myötä ja viitoitti tietä kuvittajan uralle. Lue, miten Rickard työstää teoksiaan, hänen vanhasta kummittelevasta työhuoneestaan sekä "Sketch or die" -projektista.

Rickard, mistä ideasi syntyvät?

Sosiaalisesta mediasta ja muiden luovien tekijöiden töistä, esimerkiksi Behancen kaltaisilta sivustoilta. Myös taidekirjojen selaamisesta. Jos asiakas on jo määritellyt idean, ryhdyn suoraan töihin. Suurin osa ideoista syntyy prosessin aikana. Illalla tapaan vielä vilkaista kuvitusta uudelleen. Jos olen tyytyväinen siihen, miten työ on edennyt, tunne on todella palkitseva. Samalla saan mahdollisuuden huomata virheitä ja asioita, joita pitää vielä korjata. Ihmiset inspiroivat minua. On antoisaa tuoda hahmoihin ripaus inhimillisyyttä, ehkä tietyn asennon kautta, aivan kuin he kommunikoisivat hiljaisesti. Kuvissa pitää olla jotain tunnistettavaa. Lämpö ja huumori ovat kiistatta keskeisiä lähes kaikessa, mitä teen. Monet ideat tulevat mieleeni myös juuri ennen nukahtamista, kun suljen silmäni. Silloin näen asiat selvemmin.

Mitä luovia työkaluja käytät?

Tietokonetta, Illustratoria, Photoshopia ja InDesignia. Taustani on analogisessa tekemisessä, mutta nykyään viihdyn paremmin tietokoneen ääressä. Joskus teen myös käsin. Silloin käytän klassisia Staedtlerin lyijykyniä eri kovuuksilla, lyijytäytekyniä ja varjostuskyniä. Myös tavalliset mustekynät ovat mukavia käyttää. Viime aikoina olen vilkuillut myös lähes käyttämättömiksi jääneitä Posca-kyniäni.

Millainen on ammattigraafikon työprosessi?

Ennen alkuun pääseminen vei enemmän aikaa. Vietin myöhäisiä iltoja työhuoneella, jossa kaiken lisäksi kummittelee. Kyse oli kai suorituspaineista ja siitä, että kuvittelin olevani tehokkaimmillani, kun jätin kaiken viime hetkeen. Se oli tietenkin kestämätöntä ja stressaavaa. Nyt asiat ovat toisin. Voin parhaiten, kun työskentelen tehokkaasti ja tavoitteellisesti. Mitä aikaisemmin saan jonkin työn valmiiksi, sitä parempi. Silloin minulla on myös enemmän aikaa pohtia lopputulosta ja pystyn varautumaan paremmin, jos asiakkaalta alkaa tulla paljon korjauspyyntöjä. Kun osaan lopettaa työskentelyn siinä vaiheessa, kun työ alkaa näyttää hyvältä, into ja tekemisen nälkä säilyvät seuraavaan päivään. Mielestäni myös työni ovat parantuneet, kun työpäivissäni on enemmän rakennetta. On tärkeää muistaa syödä eikä mennä liian myöhään nukkumaan.

Mekin haluamme oppia tekemään upeita digitaalisia kuvituksia. Voitko kertoa, miten sinä teet niitä?

Kun idea on päätetty ja luonnos hyväksytty, alan yksinkertaisesti piirtää Illustratorissa. Tuon yleensä oman luonnokseni sekä erilaisia referenssikuvia ja muuta inspiroivaa materiaalia piirtoalueen viereen. Usein varsinaisen kuvituksen ympärille kertyy valtava määrä erilaisia pieniä kuvituksen osia ja kokeiluja. Testaan jotakin ja saatan huomata, ettei se toimikaan, mutta jätän sen sivuun, sillä koskaan ei tiedä, voisiko sille löytyä käyttöä myöhemmin. Joskus käytän Adoben Kuleria ja kokeilen erilaisia väripaletteja. Töissäni on usein paljon yksityiskohtia, joten kokeilen paljon erilaisia väriratkaisuja. Mielestäni paras lopputulos syntyy, kun käytössä on tietty määrä perusvärejä ja niiden eri sävyjä. Useimmiten lopputuloksena on kuitenkin varsinainen värien räjähdys. Ehkä se johtuu rakkaudestani graffitiin – sieltä taustani osittain tulee.

Kun työ on suunnilleen puolivälissä, siirrän materiaalin Photoshopiin Smart Object -objekteina, jotta voin tarvittaessa muokata sitä myöhemmin. Sen jälkeen käsittelen Camera Raw'ssa värejä, sävytyksiä, rakeisuutta ja muita ominaisuuksia. Koska taso on Smart Object -muodossa, Camera Raw toimii suodattimena, jonka asetuksia voi muuttaa myös jälkikäteen. Erittäin kätevää. Sen jälkeen maalaan kuvitusta hieman erilaisilla siveltimillä saadakseni kuvaan lisää eloa. Tasoja kertyy paljon, ja ehkä tähän olisi helpompiakin menetelmiä. Olen hieman katsellut Procreatea ja iPad Prota. Siinä vaikuttaisi yhdistyvän vähän molempien maailmojen parhaat puolet. Saa nähdä, mihin se johtaa.

Yksi töissäni lähes aina keskeisistä väreistä on ollut viininpunainen, lämmin pinkki yhdistettynä keltaiseen, purukumipinkki eli neonpinkki sekä aniliininpunainen. Mietin pitkään, mistä tämä johtuu, kunnes näin ystäväni esittelevän Facebookissa Kay Pollakin lastenkirjaa "Staden som blev känd över hela världen", jonka on kuvittanut Birgitta Sten. Huudahdin ääneen: "Hitto, siinähän se on!" Minulla oli kirjasta vain hämäriä muistikuvia, mikä oli harmittanut minua pitkään. Kyseessä on nimittäin yksi niistä lastenkirjoista, jotka vaikuttivat siihen, miksi minusta tuli kuvittaja – ja luultavasti myös siihen, miksi pidän niin paljon aniliininpunaisesta. Tarinan keskiössä on poika, joka löytää maasta aniliininpunaisen liidun ja alkaa piirtää lehmiä talojen julkisivuihin. Rakastin sitä kirjaa.

Se oli todellinen heureka-hetki. Innostuin niin paljon, että otin yhteyttä Birgitta Steniin, kehuin hänen työtään ja kerroin, miten suuri vaikutus sillä oli ollut minuun. Se oli suuri ja tunteikas hetki. Aivan kuin olisin saanut vahvistuksen sille, että olin valinnut oikean tien. Kay Pollak liikuttui asiasta niin paljon, että hän painatti kirjasta uuden painoksen. Kustantamolla oli jopa toinen kuvittaja, joka oli valinnut saman uran juuri tämän kirjan ansiosta. Tällaisia hetkiä ei elämässä tule usein, mutta ne ovat kullanarvoisia!

Mikä graafikon ja kuvittajan työssä on mielestäsi hauskinta?

Pidän todella paljon siitä, kun työhön on riittävästi aikaa tehdä taustatyötä – esimerkiksi löytää aiheen ydin ja kehittää konseptia. Miettiä, miten kommunikoin asian katsojalle. Mitä haluan välittää, jotta se toimii toimeksiannon kannalta? Luonnokset ovat hyviä! On tärkeää, että on jonkinlainen perusta. Myös varasuunnitelma on tärkeä siltä varalta, ettei ensimmäinen idea toimikaan. Useimmiten kuitenkin vain ryhdyn tekemään. Ihmiset palkkaavat minut, koska he pitävät tyylistäni ja luottavat siihen, että lopputuloksesta tulee hyvä. Kiitollisia aiheita ovat esimerkiksi sadunomaiset eläinhahmot, erilaiset hahmot, kaupungit, lapsenomaiset ja naivistiset aiheet, ympäristöt ja typografiset kuvitukset sekä graafista suunnittelua lähestyvät aiheet. Työssä saa mielellään olla haasteita. Minulla ei oikeastaan ole mitään tiettyä tavoitetta – haluan vain luoda. Jos jokin tavoite on, niin ehkä omien projektien tekeminen. Se on kuitenkin vaikea pähkinä purtavaksi. Pidän nimittäin siitä, että joku muu kertoo minulle, mitä minun pitäisi tehdä, haha.

Hulluin projekti, jossa olen ollut mukana, oli nimeltään "Sketch or die". Ideana oli piirtää ihmisten toiveiden perusteella ja pysyä hereillä kokonaiset 48 tuntia. Kaikki striimattiin suorana.

Rickard Grönkvist