Kuvittamista Karin Ohlsson BahKadischin kanssa

Kuvittaja Karin Ohlsson, joka tunnetaan myös nimellä BahKadisch, yhdistää kuvituksissaan mielellään mustia finelinereita ja akvarellivärejä. Tässä hän näyttää vaihe vaiheelta, miten näitä kahta tekniikkaa voi käyttää yhdessä – ensimmäisistä viivoista valmiiseen kuvitukseen. Aiheena? Parrakas merenmies eli ”Merman”, kuten hän sitä kutsuu.

Valmistelu: lyijykynäluonnos ja valopöytä

Kun maalaan vesiväreillä tai akvarelleilla, yritän välttää lyijykynäluonnosten tekemistä suoraan akvarellipaperille. Haluan pitää akvarellipaperin mahdollisimman puhtaana enkä pidä pyyhekumin käyttämisestä. Siksi otan tulostimestani tavallisen A4-paperin ja teen lyijykynäluonnoksen sille.

Kun luonnos on valmis, asetan sen valopöydälleni. Minulla on A4-kokoinen Daylight-valopöytä. Käytän sitä myös suurempien piirustusten tekemiseen. Silloin paperia täytyy vain siirtää hieman työskentelyn aikana, mutta se toimii oikein hyvin niinkin!

1. Ensimmäinen kerros

Kun luonnos on valopöydällä, asetan akvarellipaperin sen päälle ja sytytän valon, jotta näen luonnoksen akvarellipaperin läpi. Sen jälkeen maalaan vain viivojen mukaan. Tällä kertaa päätin tehdä akvarellimaalauksen ilman ääriviivoja. Jos olisin käyttänyt ääriviivoja, kuten yleensä teen, olisin tässä vaiheessa jäljentänyt luonnoksen valopöydän avulla mustilla finelinereillani ja nostanut sen jälkeen akvarellipaperin pois valopöydältä. Nyt paperi saa kuitenkin pysyä paikallaan, kunnes kaikki akvarellikerrokset ovat valmiit.

2. Toinen kerros

Laimennan yleensä akvarellivärejäni melko runsaalla vedellä ja maalaan sitten useita kerroksia saadakseni väriin erilaisia voimakkuuksia. Tässä esimerkissä käytän koko kuvaan vain yhtä sinistä väriä. Annan värin kuivua kokonaan kerrosten välillä, jotta siniseen väriin syntyy teräviä reunoja. Kuivumista voi nopeuttaa hiustenkuivaajalla tai kuumailmapuhaltimella. Erittäin käytännöllistä kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle!

3. Finelinerit

Kun väritys on valmis ja kaikki on täysin kuivaa, teen kaikki pienet yksityiskohdat mustilla finelinereillani. Tässä tapauksessa teen nenän, silmät, tatuoinnit ja kalan suomut. Tässä vaiheessa en yleensä luonnostele ensin, vaan luotan siihen, että lopputuloksesta tulee hyvä. Jos jokin viiva menee hieman vinoon, sillä ei ole suurta merkitystä. Jos teen virheen, sen voi yleensä korjata piirtämällä jotain muuta päälle tai pahimmassa tapauksessa korjata jälkikäteen Photoshopissa. Yritän kuitenkin välttää tätä mahdollisimman pitkälle, sillä haluan, että myös alkuperäinen työ näyttää mahdollisimman hyvältä valmistuttuaan.

4. Photoshop

Kun kaikki yksityiskohdat ovat paikoillaan, skannaan kuvan. Käytän yleensä 1200 dpi tarkkuutta varmuuden vuoksi. Koskaan ei tiedä, mihin kuvaa myöhemmin haluaa käyttää, joten valitsen mieluummin hieman suuremman resoluution.

Kun kuva on skannattu, avaan sen Photoshopissa (PS). Tässä tapauksessa haluan poistaa Mermanini taustan. Koska hahmolla on niin selkeät ja terävät reunat, se on helppoa. Käytän yleensä työkalua nimeltä ”Magic Eraser”. Mitä selkeämmät piirroksen linjat ovat, sitä korkeamman toleranssiarvon voi asettaa yläreunan valikosta.

PSä säädän myös hieman kontrastia ja värejä, jotta saan kuvasta juuri sellaisen kuin haluan. Monet tekevät nämä säädöt jo skannausvaiheessa, mutta itse teen ne mieluummin PSä. Päätän lisätä Mermanilleni taustan, joka vaihtuu sinisestä vaaleanpunaiseen. Sen jälkeen lisään hahmolle tasomaskin ja häivytän varovasti sen alaosaa niin, että se sulautuu pehmeästi taustaan. Melkein kuin se olisi sinivaaleanpunaisessa meressä. Sitten Mermanini on valmis!

Materiaalit

Mermanini tekemiseen käytin akvarellipaperia merkiltä Arches. Heillä on erilaisia papereita, mutta pidän siitä, jonka kannessa on vaaleanpunaista. Se on täysin sileää, joten pystyn tekemään finelinereillani erittäin hienoja yksityiskohtia. Jos akvarellipaperissa on liikaa tekstuuria eli grainia, mustista viivoistani tulee aivan liian epätasaisia, mistä en pidä. Akvarellipaperissa kannattaa mielestäni panostaa hyvään laatuun.

Koska olen hieman huolimaton siveltimien hoidossa, en uskalla käyttää kovin paljon rahaa hienoihin siveltimiin. Unohdan ne usein harjakset alaspäin vesilasiin tai saatan yhtäkkiä käyttää niitä tahmeaan maskausnesteeseen akvarellivärien sijaan. Käytän maalatessani yleensä monia erikokoisia siveltimiä. Pieniä pieniin yksityiskohtiin ja suuria silloin, kun haluan peittää suurempia alueita värillä. Loogista, tiedän.

Maalasin Mermanini sinisellä värillä merkiltä Schmincke. Minulla on 36 värin rasia, mutta käytän harvoin kaikkia värejä. Olen löytänyt suosikkini ja oppinut tuntemaan niiden ominaisuudet. Käytän akvarelleissani mielelläni hieman rajatumpaa väripalettia, sillä mielestäni lopputuloksesta tulee helposti sekava, jos mukaan ottaa liikaa värejä. Pidän myös ajatuksesta, että minulla on oma väripalettini, jota käytän niin, että kuvituksistani näkee niiden kuuluvan värimaailmaltaan yhteen. Olen huomannut, että suosikkejani ovat sininen, ruskea ja punertavan vaaleanpunainen. Kuten jo mainitsin, laimennan värit vedellä ennen maalaamisen aloittamista. Käytän tähän tyhjää palettia. Minulla on yksi ruma muovinen ja toinen hieman hienompi posliininen paletti. Posliininen on hieman helpompi puhdistaa ja näyttää myös paremmalta kuvissa. Muovinen on kuitenkin kätevämpi matkoilla, ja siinä on tilaa useammille väreille, koska siinä on enemmän syvennyksiä.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä – finelinerini! Mermanini tekemiseen käytin Sakuran finelinereita. Ne ovat nimeltään Pigma Micron, ja ostan niitä yleensä settinä, jossa on useita eri kärjen paksuuksia. Ne toimivat erinomaisesti akvarellivärien kanssa, eikä muste leviä, kun niiden päälle maalataan vedellä. Rakastan finelinereita ja käytän niitä työssäni päivittäin. Teen mielelläni mustavalkoisia kuvituksia pelkillä finelinereilla ja pidän todella paljon kontrastista, jonka eri paksuisilla kärjillä saa aikaan. 08- ja 01-kokoisilla finelinereilla pääsee jo pitkälle. Kun lisäksi käytössä on ihanan sileä paperi, joka imee musteen kauniisti, siinä on kaikki tarvittava viikoksi tai pariksi.