Sarjakuvapiirtäminen Mikael Riesebeckin kanssa

Jo lapsena Mikael loi mielikuvitusmaailmoja kynän ja paperin avulla, ja tästä kerronnasta tuli myöhemmin hänen ammattinsa. Sittemmin hän on seurannut suurten esikuviensa jalanjälkiä, Franquinista Drew Struzaniin, ja tämä inspiraatio näkyy nykyään sekä hänen piirtämissään muotokuvissa että lastenkirjasarja Familjen Rysbergin parissa. Pääsemme kurkistamaan prosessiin ideasta valmiiksi teokseksi, matkan varrella kohdattuihin haasteisiin sekä materiaaleihin, joilla on luonteva paikka ateljeessa.

Hei Mikael! Miten kiinnostuksesi sarjakuvapiirtämiseen heräsi?

Olen piirtänyt niin kauan kuin muistan. Ainoana lapsena pienessä, syrjäisessä kylässä kasvaneena vihko ja paperi olivat paras ystäväni. Onneksi sain samanhenkisen ystävän, kun olin 5-vuotias. Teimme sarjakuvia ja innostimme toisiamme kehittymään yhä paremmiksi piirtäjiksi. Leikimme metsässä ja palasimme illalla kotiin piirtämään päivän seikkailut. Kuvan avulla voi päästä kuinka pitkälle tahansa. Voit luoda kokonaan uuden maailman ja täyttää sen erilaisilla olennoilla tai kulkuneuvoilla, mahdollisuudet ovat rajattomat. Siksi tuntui luontevalta työskennellä erikoistehosteiden parissa varttuessani. “Efektit” ovat äärimmäinen taiteen muoto. Siinä pääsee suunnittelemaan, rakentamaan malleja (sekä fyysisesti että 3D:nä), kuvaamaan, valokuvaamaan ja yhdistelemään kaiken ohjelmassa, kuten Fusionissa, eli liittämään kaiken yhteen kuvatun materiaalin kanssa.

Mitä teet tällä hetkellä?

Tällä hetkellä piirrän Fredde Granbergin "Familjen Rysberg" -kirjoihin. Teen myös jonkin verran tilaustöitä muotokuvien parissa. Muuten esiinnyn paljon näyttämöllä näyttelijänä.

Millainen luova prosessisi on?

Se riippuu hieman siitä, teenkö sarjakuvia vai "realistisia" kuvia. Realistisissa kuvissa käytän lähtökohtana erilaisia valokuvia, joita yhdistän yhdeksi kokonaisuudeksi. Jos piirrän muotokuvia, joiden täytyy olla tarkkoja, käytän joskus projektoria saadakseni sommittelun ja mittasuhteet nopeasti paperille. Näin pääsen nopeammin itse piirtämiseen. Voin säästää tällä tavalla ainakin kokonaisen päivän ja parantaa työn kannattavuutta. Mutta jos teen omaksi ilokseni, piirrän suoraan paperille ja rakennan työn alusta asti itse. Silloin ei ole deadlinea, joten aikaa voi käyttää enemmän.

Sarjakuvahahmot ovat aivan oma juttunsa. Niitä varten täytyy "opiskella" autoja, liikkeitä, eläimiä, käsiä, ilmeitä ja vaatteita. Tarinankerronta on keskiössä, ja hahmojen täytyy "näytellä" tarina. Kaiken täytyy tulla selkäytimestä. Lisäksi tussaus itsessään on taidemuoto, joka täytyy hallita. Tussaan siveltimellä, tarkkaa mutta todella hauskaa! Sarjakuvien tekeminen vie enemmän aikaa kaiken valmistelun ja ympäristön havainnoinnin vuoksi.

Kerro tyypillisestä päivästä ateljeessasi. Onko sinulla rutiineja?

Valitettavasti minulla ei ole rutiineja, vaikka ehkä pitäisi olla. Kun minulla on deadlineja, esimerkiksi kirjoihin liittyen, istun työskentelemään heti kun tyttäreni on lähtenyt kouluun ja yritän työskennellä niin monta tuntia kuin mahdollista. Silloin kyse on vain kovasta työstä, kaiken pitäisi olla valmista jo eilen...

Mistä materiaaleista et voi luopua?

Lyijykynä, pyyhekumi ja paperi ovat minulle välttämättömiä! Hyviä kyniä on monia, mutta olen erityisesti ihastunut Faber-Castelliin, koska valikoimaa on niin paljon. Vesiliukoinen grafiitti on esimerkiksi hauskaa tekstuurien ja erilaisten märkä märälle -efektien luomiseen. Fabriano akvarellipaperi 640 g satinata ja Clairefontaine mixed media 250 g ovat paperit, joita käytän kaikkiin Rysberg-maalauksiini luonnoksesta valmiiseen akvarelliin. Tällä paperilla voi tehdä mitä tahansa, se kestää kaiken.

Pidän myös Caran d'Ache Luminance -värikynistä yhdessä Schmincken akvarellivärien ja Caran d'Achen gouachen kanssa, loistava yhdistelmä. Käytän myös airbrushia tiettyihin efekteihin, kuten valoon, varjoihin ja vinjetointiin. Ensisijainen valintani on Iwata Hi-Line HP-CH, erinomainen työkalu! Minulla on myös Harder & Steenbeck -ruiskuja, nekin ovat erittäin hyviä. Mutta Iwatassa on jotain erityistä. Täydellinen hallinta.

Oletko koskaan kokenut jaksoja, jolloin luovuus hiipuu?

Voi kyllä! Se on todella kamala tunne. Minulla oli kymmenen vuoden jakso, jolloin en piirtänyt yhtäkään viivaa. Elämässä tapahtui vaikeita asioita, joten uppouduin noina vuosina musiikkiin. Luulin, että olin lopettanut piirtämisen kokonaan! Mutta piirtäminen on osa minua, osa identiteettiäni, joten kun aloin tuntea oloni taas eheämmäksi, otin paperin ja kynän uudelleen esiin.

Miten kuvailisit tyyliäsi?

Mitä tulee sarjakuvatyyliini, niin niin sanottu ranskalais-belgialainen tyyli on vaikuttanut minuun eniten. Muuten minulla ei oikeastaan vielä ole omaa tyyliä. Kadehdin niitä, jotka ovat löytäneet oman ilmaisunsa maalaamisessa. Tunnen itseni usein “jäljittelijäksi”. Mutta ehkä jonain päivänä se löytyy, täysin oma ja ainutlaatuinen tyyli…

Mistä löydät inspiraatiosi?

Minulla on ollut elämäni aikana muutamia suuria esikuvia, jotka ovat inspiroineet minua. Ensimmäinen oli André Franquin, joka tunnetaan parhaiten Gaston Lagaffen luojana sekä Spiroun jatkajana. Hänen jälkeensä tulivat Tome ja Janry, jotka jatkoivat Franquinin työtä ja veivät Spiroun uusiin korkeuksiin. Drew Struzan, joka valitettavasti menehtyi tänä vuonna, on luultavasti suurin idolini. Hänen julisteensa elokuviin Star Wars, ET, The Goonies ja Indiana Jones, vain muutamia mainitakseni, ovat upeita teoksia. Muotokuvieni kohdalla Drew on se, jolta olen "lainannut" eniten. Hänen tekniikkansa ja ajattelutapansa sommittelun, värivalintojen ja toteutuksen suhteen ovat auttaneet ja inspiroineet minua paljon.

Voimmeko seurata työtäsi jatkossa?

Minulla on Instagram-tili, @capocci_riesebeck, jossa minä ja kumppanini jaamme töitämme yhdessä. Hän tekee niin kutsuttua "pattataidetta", eli savesta tehtyjä rintoja, jotka tekevät erilaisia asioita. Todella hauskoja teoksia. Hän on jo löytänyt oman ainutlaatuisen tyylinsä vain viidessä vuodessa! Samaan aikaan minä olen vieeelä kaukana omasta tyylistäni… epäreilua!? Mutta juuri se tekee luomisesta niin hauskaa! Että kuka tahansa voi – oman halunsa ja luovuutensa mukaan – luoda jotakin. Se on tärkeää muistaa, kun jumittuu yksityiskohtiin tai yrittää olla "taitava" ja tehdä jotain erityistä. Riskinä on, että ikään kuin "kieltää" itseltään vapauden vain tehdä ja antaa sen olla mitä siitä tulee. Me kaikki olemme taiteilijoita!

Mikael Riesebeck