Finland (EUR)
Zentangle on piirustustekniikka, jossa yksinkertaisista viivoista ja muodoista rakentuu yksityiskohtaisia kuvioita. Sinun ei tarvitse osata piirtää, suunnitella aihetta tai edes tietää etukäteen, miltä lopputulos näyttää. Keskiössä on itse piirtäminen – yksi viiva kerrallaan.
Juuri siinä piilee suuri osa Zentanglen viehätyksestä. Zentanglen aloittaminen on helppoa, se vaatii hyvin vähän välineitä ja antaa mahdollisuuden keskittyä täysin siihen, mitä teet juuri sillä hetkellä. Paperi, kynä ja pieni hetki ilman kiirettä riittävät pitkälle.
Mitä Zentangle on?
Zentangle-menetelmän loivat Rick Roberts ja Maria Thomas. Se perustuu hyvin yksinkertaiseen ideaan: vaihe vaiheelta piirrettäviin, jäsenneltyihin kuvioihin. Näitä kuvioita kutsutaan nimellä tangles, ja ne rakentuvat perusmuodoista, kuten pisteistä, suorista ja kaarevista viivoista, S-muodoista ja ympyröistä.
Kun muotoja toistetaan ja yhdistellään, syntyy yhä monimutkaisempia kuvioita. Valmista lopputulosta ei kuitenkaan tarvitse osata piirtää etukäteen. Riittää, että tiedät, mikä viiva piirretään seuraavaksi.
Perinteisesti Zentangle piirretään pienille neliönmuotoisille paperilapuille, joita kutsutaan nimellä tiles. Alkuperäinen koko on noin 9 × 9 cm. Useita valmiita tileja voidaan myöhemmin asetella yhteen suuremmiksi mosaiikeiksi.
Ei luonnosta eikä ennalta määrättyä lopputulosta
Yksi Zentanglen tärkeimmistä ajatuksista on, ettet päätä etukäteen, miltä kuva näyttää valmiina. Sen sijaan kuvio saa kehittyä vähitellen piirtämisen aikana.
Tämän vuoksi Zentangle-piirroksessa ei myöskään ole selvää ylä- tai alapuolta. Käännä paperia vapaasti työskennellessäsi, jotta voit piirtää aina mahdollisimman mukavasta kulmasta.
Entä pyyhekumi? Sen voi hyvin jättää penaaliin. Perinteisessä Zentangle-menetelmässä viivoja ei pyyhitä pois, vaikka ne eivät menisikään aivan suunnitelmien mukaan. Täydellistä lopputulosta ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Miksi piirtää Zentanglea?
Zentanglen viehätys piilee luovuuden ja keskittymisen yhdistelmässä. Keskityt vain siihen viivaan, jota juuri sillä hetkellä piirrät, eikä sinun tarvitse pohtia, miltä koko kuva lopulta näyttää.
Monille juuri tämä tekee Zentanglesta miellyttävän vastapainon arjen kiireelle. Kun huomio keskittyy seuraavaan pisteeseen, viivaan tai ympyrään, muu saa odottaa hetken.
Sen ei myöskään tarvitse olla suuri projekti. Pienen tilen voi ottaa esiin, kun aikaa on hetki, jatkaa myöhemmin tai lopettaa silloin, kun työ tuntuu valmiilta.
Zentangle sopii myös sinulle, joka et osaa piirtää
”Mutta enhän minä osaa piirtää.” Sillä ei oikeastaan ole merkitystä. Sinun ei tarvitse osata piirtää ihmisiä, hallita perspektiiviä tai ymmärtää valoa ja varjoa aloittaaksesi Zentanglen. Kuviot rakentuvat yksinkertaisista viivoista, jotka lähes kuka tahansa osaa piirtää.
Aloita yhdestä viivasta. Toista se. Lisää seuraava. Hyvin pian yksinkertaisista viivoista muodostuu jotain paljon yksityiskohtaisempaa.
Zentangle aloittelijoille – näin pääset alkuun
Zentanglella on virallinen kahdeksanvaiheinen menetelmä, mutta sen perusajatus on helppo ymmärtää. Aloita pienesti ja anna piirroksen rakentua vähitellen.
1. Aloita neljällä pisteellä
Ota neliönmuotoinen paperi ja merkitse pieni lyijykynäpiste lähelle jokaista kulmaa. Pisteet toimivat alueen lähtökohtina, jonka sisällä työskentelet.
2. Piirrä kehys
Yhdistä pisteet ohuilla lyijykynäviivoilla. Viivojen ei tarvitse olla suoria – kehyksestä saa mielellään tulla hieman epäsäännöllinen ja orgaaninen.
3. Jaa pinta stringillä
Piirrä seuraavaksi yksi tai useampi kevyt lyijykynäviiva neliön halki. Zentanglessa tätä kutsutaan nimellä string.
Älä mieti liikaa viivan muotoa. Anna sen mutkitella paperin poikki ja jakaa pinta muutamaan eri alueeseen. Näihin alueisiin kuviot alkavat vähitellen muodostua.
4. Täytä alueet tangleilla
Nyt alkaa hauskin osuus. Ota fineliner esiin ja täytä yksi alue kerrallaan erilaisilla kuvioilla eli tangleilla.
Kokeile esimerkiksi kaaria, ympyröitä, aaltoja, ruudukkoja tai rinnakkaisia viivoja. Aloita yksinkertaisesti. Kun toistat samoja muotoja, kuviosta tulee nopeasti paljon yksityiskohtaisemman näköinen kuin yksittäisistä viivoista voisi arvata.
Yritä olla miettimättä, näyttääkö lopputulos ”hienolta”. Keskity sen sijaan jokaiseen viivaan samalla, kun piirrät sitä.
5. Lisää varjoja ja syvyyttä
Kun kuviot ovat valmiit, voit lisätä varjoja lyijykynällä. Yhtäkkiä melko litteä mustavalkoinen kuvio saa syvyyttä ja kolmiulotteisuutta.
Se ei ole pakollista, mutta kannattaa kokeilla. Pieni varjostus voi tehdä yllättävän suuren eron.
6. Tarkastele kokonaisuutta
Kun tunnet olevasi valmis, laske kynä kädestäsi ja katso, mitä olet saanut aikaan.
Kääntele paperia ja tarkastele sitä eri suunnista. Jos olet tehnyt useita tileja, voit asetella ne vierekkäin ja huomata, kuinka niiden väliin syntyy aivan uusia kuvioita.
Mitä kyniä tarvitset Zentangleen?
Yksi Zentanglen eduista on sen lyhyt tarvikelista. Kokeilemiseen tarvitset oikeastaan vain paperia, lyijykynän ja mustan finelinerin.
Kynän valinnalla on kuitenkin merkitystä, kun alat täyttää kokonaisia sivuja pienillä yksityiskohdilla.
Finelinerit ohuisiin ja tarkkoihin viivoihin
Laadukas fineliner on ensisijainen valintamme Zentangleen. Ohut kärki tekee viivojen hallinnasta helppoa ja mahdollistaa tarkankin työskentelyn pienissä yksityiskohdissa.
Musta on klassinen valinta, mutta kun pääset vauhtiin, mikään ei estä kokeilemasta myös muita värejä. Tässä muutamia tuotesarjoja, joista pidämme erityisesti niiden laajan kärkikokovalikoiman ansiosta:
Värilliset finelinerit
Värillisiä finelinereitä on runsaasti tarjolla, jos haluat siirtyä mustavalkoisesta ilmaisusta värien maailmaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että värillisiä finelinereitä on yleensä saatavana vähemmän eri kärkileveyksiä kuin mustia. Tässä muutamia suosikkejamme:
- Stabilo Point 88
- Staedtler Triplus
- Pentel Pointliner Colour
- Sakura Pigma Micron
- Uni Emott
- Sakura Gelly Roll
Mikä kärkileveys kannattaa valita?
Yhtä oikeaa vastausta ei ole, mutta ohutkärkinen fineliner on hyvä lähtökohta.
Hyvin ohuella kärjellä voit piirtää pieniä ja yksityiskohtaisia kuvioita (koot 0.03–0.5), kun taas leveämpi kärki sopii hyvin ääriviivoihin ja alueisiin, jotka haluat täyttää täysin mustiksi (koot 0.6–1.2).
Vinkkimme? Pidä esillä kahta tai kolmea eri kärkileveyttä. Näin voit vaihdella viivojen paksuutta ja luoda enemmän kontrastia muuttamatta itse kuvioita. Suosittelemme aloittamaan esimerkiksi kärjillä 0.05, 0.5 ja 1.0.
Älä unohda lyijykynää
Vaikka fineliner on pääosassa, myös lyijykynällä on tärkeä tehtävä. Sitä käytetään alun kevyisiin apuviivoihin sekä varjostamiseen, kun tangles-kuviot ovat valmiit.
Jos haluat erityisen pehmeitä varjostuksia, voit käyttää grafiitin häivyttämiseen myös häivytyspaperia (stompf).
Mikä paperi sopii Zentangleen?
Perinteisessä Zentangle-menetelmässä käytetään pieniä, neliönmuotoisia tileja, jotka on valmistettu paksummasta paperista. Erillistä Zentangle-paperia ei kuitenkaan tarvitse hankkia aloittaakseen. Hyvä piirustus- tai luonnospaperi toimii erinomaisesti, mutta koska työskentelet pääasiassa finelinereillä, jotkin paperit sopivat siihen paremmin kuin toiset.
Valitse mielellään sileä tai kevyesti teksturoitu paperi. Tasaisella pinnalla fineliner liukuu helpommin, ohuet viivat piirtyvät terävinä ja pienimpienkin yksityiskohtien tekeminen on vaivattomampaa. Hyvin karkea paperi voi sen sijaan tehdä viivoista epätarkempia ja kuluttaa ohuita kuitukärkiä enemmän.
Noin 120–200 g/m²:n paperipaino on hyvä lähtökohta. Se tekee paperista tukevamman ja miellyttävämmän työstää, erityisesti silloin, kun rakennat suuria mustia alueita tai piirrät useita kerroksia saman kohdan päälle.
Jos haluat täyttää kokonaisia sivuja kuvioilla, piirustuslehtiö tai luonnoskirja, jossa on sileää, viivatonta paperia, on erinomainen valinta. Jos taas aiot yhdistää finelinereitä esimerkiksi markereihin tai muihin kosteampiin tekniikoihin, kannattaa valita paperi myös niiden mukaan. Tällöin paksumpi markerlehtiö tai mixed media -paperi voi olla parempi vaihtoehto.
Mikä on Zentanglen ja mandalan ero?
Zentangle ja mandala voivat ensi silmäyksellä näyttää melko samanlaisilta. Molemmissa käytetään usein toistuvia viivoja, muotoja ja yksityiskohtaisia kuvioita, mutta niiden välillä on yksi tärkeä ero.
Zentangle on piirustusmenetelmä, jossa kuva rakentuu vaihe vaiheelta erilaisista kuvioista, joita kutsutaan tangles-nimellä. Sinun ei tarvitse tietää etukäteen, miltä lopputulos näyttää, vaan annat sen muodostua vähitellen piirtämisen aikana.
Mandala on sen sijaan eräänlainen kuvio tai sommitelma. Se rakentuu yleensä keskipisteen ympärille ympyränmuotoiseksi ja usein symmetriseksi kokonaisuudeksi. Mandaloilla on pitkä historia muun muassa hindulaisissa ja buddhalaisissa perinteissä, mutta nykyään nimitystä käytetään myös koristeellisista ympyräkuvioista.
Näitä kahta voi tietenkin myös yhdistää. Voit piirtää mandalan ja täyttää sen eri osat Zentangle-henkisillä kuvioilla. Näin saat mandalan symmetrisen rakenteen sekä Zentanglen vapauden ja yksityiskohtaisuuden samaan teokseen.
Zentangle-kuviot – mistä löytää inspiraatiota?
Kun pääset alkuun, alat todennäköisesti huomata kuvioita kaikkialla ympärilläsi. Sen lisäksi, että voit etsiä muiden tekemiä kuvioita Googlesta, inspiraatiota löytyy myös omasta ympäristöstäsi.
Tarkkaile lehtiä, simpukankuoria, tekstiilejä, arkkitehtuuria tai laattalattioita. Raidat, spiraalit, suomumaiset kuviot, ympyrät ja geometriset muodot voivat kaikki toimia uuden kuvion lähtökohtana.
Voit myös ottaa mallia olemassa olevista Zentangle-kuvioista ja opetella, miten ne rakentuvat vaihe vaiheelta. Kun alat yhdistellä erilaisia tangles-kuvioita keskenään, syntyy nopeasti aivan uudenlaisia ilmeitä.
Ehkä juuri siinä piilee Zentanglen suurin viehätys: sinun ei tarvitse odottaa täydellistä ideaa aloittaaksesi luomisen.
Aseta kynä paperille ja piirrä ensimmäinen viiva. Loput rakentuu siitä eteenpäin.
Fineliners →
Värikynät →
Teroittimet →
